Perussopimus

Euroopan unionin toimintaa säädellään perussopimuksilla. Perussopimus on jäsenmaiden välillä solmittu kansainvälinen sopimus. Kaikkien Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulee hyväksyä perussopimus. EU voi siis toimia vain niillä alueilla, joilla sillä on perussopimuksen mukaisesti toimivaltaa. Perussopimuksia uudistetaan tarvittaessa. Jäsenvaltiot päättävät yksimielisesti perussopimuksista ja niihin tulevista muutoksista.

Perussopimuksessa on määritelty Euroopan unionin arvot ja periaatteet. Se määrittelee myös EU:n velvoitteet ja päätöksentekomenettelyn. Myös EU:n ja jäsenmaiden välinen suhde ja toimivalta on määritelty perussopimuksessa.

Viimeisin Euroopan unionin perussopimus solmittiin Lissabonissa vuonna 2007. Lissabonin sopimus astui voimaan vuonna 2009. Uusi perussopimus antoi Euroopan unionille oikeuden tehdä kansainvälisiä sopimuksia. Tavoitteena oli sulauttaa Euroopan yhteisö Euroopan unioniin, jotta käytössä olisi vain yksi oikeustoimikelpoinen organisaatio. Lissabonin sopimuksen jälkeen Euroopan yhteisö lakkautettiin 1.12.2009.

Perussopimukset muodostuvat neljästä perustamissopimuksesta ja niitä täydentävistä ja tarkentavista sopimuksista.

• Kaikkien perussopimusten tekstit löytyvät EU-lainsäädännön tietokannasta EUR-Lexistä.
• Lisätietoja perussopimuksista.
• Euroopan unionin perussopimukset (EU:n virallisilla kielillä).

Perussopimukset ja lainsäädäntö

Perussopimukset määrittelevät, mistä asioista EU:n toimielimet voivat hyväksyä uutta lainsäädäntöä. Jäsenmaat panevat EU:n laatimat lait täytäntöön omassa maassaan. Komissio ei voi antaa lakiehdotuksia sellaisista asioista, jotka eivät perussopimuksen mukaan kuulu EU:lle. Perussopimuksen mukaan EU saa antaa suosituksia, asetuksia ja direktiivejä. Asetukset velvoittavat jäsenvaltioita välittömästi. Direktiivit määräävät sitovat tavoitteet jäsenvaltioille, mutta jäsenvaltiot saavat itse päättää, miten he toteuttavat tavoitteet.